Lähestulkoon rajattomalla budjetilla varustettu YLE tuottaa kolumniosastollaan yleensä silkkaa vihervasemmistolaista propagandaa. Tämä suuntaus on vahvistunut varsinkin entisen pornotähti Rakel Liekin päästyä kolumni- ja blogiosaston tuottajan virkaan.

Tällä kertaa saamme lukea, kuinka todellinen nälkätaiteilija ruikuttaa leipänsä kapeudesta, apurahoja kun ei voi koskaan saada riittävästi. Joel Karppasen kolumni: 50 000 euroa vuodessa on taiteilijalle sopiva palkka – Kulttuuricocktail – yle.fi

Tässäpä mielenkiintoinen kolumni taiteilijalta; äärivasemmistolainen kulttuuriosaaja vaatii kaikille taiteilijoille 50 K€ vuosipalklkaa. Tämä kaiffari on täysin pihalla valtion taloudellisesta tilanteesta, ja myös asettaa kolumnissaan apurahataiteilijan työn paljon muiden tekemää työtä arvokkaammaksi. Muutenkin, kuin vaatimalla kaikille apurahataiteilijoille 50 000 € valtion kustantamaa vuosipalkkaa.

Minun mielestäni kaikki työ on arvokasta.

Sanallakaan hän ei mainitse siitä, onnistuuko hän vaikkapa myymään taidettaan, tai tulisiko sitä yleensäkään myydä.

Maastamme löytyy onneksi paljon fiksua kulttuuriväkeä, jotka järjestävät hienoja tapahtumia; pienempiä tai isompia. Fiksuihin hankkeisiin toivottavasti saadaan rahaa, ja tiedän että on todella raskasta elää jatkuvasti stressissä, kun ei tiedä meneekö hakemus läpi vai ei. Harvalla on tämän kirjoittajan saama taloudellinen turva, suurin osa saa räpistellä ihan erilaisella tuella.

Tämä verovaroilla kustannettu kolumni tekee absurdiudessaan karhunpalveluksen koko kulttuuririntamalle vaatiessaan järjettömyyksiä.

Tässä yksi ote: ”Jo viidellä lisämiljardilla maksaisi kaikille tämän maan 100 000:lle kulttuurityöläiselle aiemmin mainitun 50 000 euroa vuodessa. Ylijäämän voisi käyttää edunvalvontatyön ja muiden solidaarisuustoimien edistämiseen, läpinäkyvyyden parantamiseen sekä kolmannen ja neljännen sektorin tukemiseen. Myös koulutukseen on satsattava ja taiteilijoita opetettava puhumaan rahasta.”

Luettuani tämän kolumnin, kävin tutustumassa tämän Joel Karppasen muihin kirjoituksiin. Vielä huikeampaan suoritukseen hän pystyy aikaisemmassa YLE:lle kirjoittamassaan kolumnissa Essee: Olen luottotiedoton enkä haluaa maksaa velkojani – esitän olevani keskiluokkainen ja tunnen häpeää ja surua – Kulttuuricocktail – yle.fi

Tässä hän mm. kertoo valokuviensa myyvän hyvin (nämä myyntitulot tulevat siis hänen nauttimansa apurahan päälle), käyvänsä syömässä mielellään ravintola Elitessä ja harrastaa kalliiden vaatteiden ostamista.

Mahtaa Joel nauraa veronmaksajien hölmöydelle aina kun vinguttaa pankkikorttiaan.