Nykyään on tärkeää olla suvaitsevainen, ja suvaita tärkeitä asioita. Mikä sinänsä onkin ihan oikein; suvaitsevien ykköslistalta löytyy niin pride, maahanmuuttajat, ympäristö ym. tärkeät asiat. Jostain syystä suvaitsevaiston agendaan eivät kuitenkaan mahdu esimerkiksi vammaiset saati mielenterveyskuntoutujat, joiden ”Mad pride” tuskin saa edes otsikkoa lehteen. Viikon mittaisista karnevaaleista puhumattakaan. Irtopisteitä politiikassa haetaan terapiatakuulla, josta ei ole juurikaan hyötyä koska perushoito ei ole kunnossa. Kun lapset nukkuvat psykiatrisen sairaalan käytävillä, siinä eivät paljon terapiat auta.

Suvaitsijoille suvaitsevaisuus tuo kaikenlaista kivaa; olon että on hyvä ihminen, parantaa maailmaa ja auttaa toisia. Se tuo myös miellyttävän ylemmyyden tunteen muita kuin omassa viitekehyksessä olevia kohtaan. Muut ovat natseja, punaniskoja, maaseudulla asuvia insestin harrastajia, äärioikeistolaisia, typeryksiä, ympäristön tuhoajia, setämiehiä, öyhöttäjiä jne.

Suvaitsijoille on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi, jotta kaikki ymmärtäisivät heidän erinomaisuutensa. He postaavat jatkuvasti twitteriin, facebookiin ja instagramiin ihania viestejä siitä, kuinka mahtavaa heidän elämänsä on ja kuinka upeaa milloin mikäkin asia on. Kaikki on naminamia! Hymyile sinäkin kuten minä hymyilen! Otetaanpa vielä lisää kuvia Ohisalosta ja postataan ne twitteriin!

Suvaitsevien suvaitsevuuden kohteiden mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle, eikä niistä puhuta saati saa puhua. Laitanpa tähän muutaman: islamin naisten alistaminen ja erittäin patriarkaattinen maailmankuva (homoista puhumattakaan), maahanmuuttajien korkea osuus seksuaalirikoksista (30,5% raiskauksista 2017), ympäristöliikkeen ansio massiivisista hiilidioksidipäästöistä kun ydinvoimasta piti maailmalla luopua, ympäristöliikkeen vaikutus ilmeisesti hyvinkin ympäristölle tuhoisan biodieselin käyttöön, kaipuu sosialistiseen talousjärjestelmään (Vasemmistonuoret) ja niin edelleen. Muunmuassa Elokapinan fb-sivulla on hyvinkin misantrooppisia viestejä, sekä useasti vaaditaan nykyisen yhteiskuntajärjestyksen murtamista. Alas kapitalismi!

Kun suvaitseva osoittaa jotain kohdetta sormea heristäen, on tämä kohde leimattu saman tien. Hänestä on tullut epäpersoona, hirviö ihmisten joukossa. Tämä asia ei tietenkään toimi toisin päin, vaan oli itsestäänselvää että yksikään Veijo Balzaria digannut demarivaikuttaja (Halonen, Lipponen, Jaakonsaari jne.) ei tunne Balzaria lainkaan eikä ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Heidän omatuntonsa on puhdas, vaikka järjestivätkin tälle itselleen tuntemattomalle henkilölle mm. kulttuurineuvoksen arvonimen.

No entäpä sitten se kuuluisa historian painolasti? ”Äärioikeistolaiset” saavat edelleen lähes jokaisessa haastattelussa irtisanoutua yli kymmenen vuotta vanhoista kirjoituksistaan. Vähintäänkin huomataan puhua 30-luvusta ja lisäksi uuninluukkujen kolisemisesta. Kun taas suvaitsevaiston piirissä menneet ovat menneitä eikä niitä enää tarvitse muistella. Äkkiseltään mieleen nousee vaikkapa Helsingin kaupunginvaltuuston uuden puheenjohtajan Fatim Diarran lausunnot. Hän on mm. syyttänyt maalla asuvia insestin harjoittajiksi. Mitäpä jos joku syyttäisi että hänen hoodeillaan ollaan insestin harjoittajia, tai raiskaajia? Menisikö ohi olankohautuksella? Tulisiko tästä henkilöstä Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ilman poikkilauseita? Entäpä erään Lähi-Idästä kotoisin olevan demarivaikuttajan erittäin vihamieliset lausunnot eräistä kansanryhmistä?

Tehdään nyt samantien selväksi, että en kuulu äärioikeistoon, enkä natseihin. Enkä todellakaan kannata natseja missään muodossa, enkä PVL:n natsipellejä jotka aikoinaan marssivat Helsingissä (tällä ei ole mitään tekemistä 612 soihtukulkueen kanssa). Mutta yhtä vähän kannatan heitä jotka itsenäisyyspäivänä marssivat Helsingissä kantaen Neuvostoliiton lippuja. Suomen itsenäisyyspäivänä! Luonnollisesti näistä Neuvostoliiton haikailijoista ei kirjoitettu lehdissä. Natsikulkuetta sen sijaan muistellaan edelleen. Kukapa haluaisi natsikaupungin pormestariksi?

Viime vuosien aikana on tullut selväksi, että suvaitsevaisten suvaitsevaisuus jatkuu niin kauan kuin olet heidän kanssaan samaa mieltä. Kun lausut poikkeavan mielipiteen, suvaitsevuus lakkaa siihen ja leimat sekä henkilökohtaisuudet alkavat lennellä.