7.5.2021

Koulunkäynti muuttuu ja hyvä niin, harmi vain että suunta ei ole aina oikea.

Oppimisen ja järjestyksen sijaan nykyään on vallalla kaikenlaisen käytöksen hyväksyminen ja äärimmäisyyksiin menevä ymmärtäminen. Oppimistuloksilla ei ole niin väliä, kunhan ei vain loukata ketään tai mikä pahinta, pidetä yllä järjestystä.

Silmäni menoon avasi viidesluokkalaisen kertomus, jossa hän oli sanonut opettajalle että on vaikea opiskella kun luokassa huudetaan ja on meteliä. Opettaja sitten kertoi hänelle, että jos haluaa opiskella rauhassa niin voi mennä käytävään. Oma mielipiteeni on se, että jos kailottajaa ei muuten saada hiljaiseksi, niin kailottaja saa mennä käytävälle.

Yksi koulutyötä hankaloittava asia on kaunis sana, inkluusio. Se tarkoittaa sitä että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat sijoitetaan jo muutenkin ylisuuriin luokkiin. He joko saavat koulunkäyntiavustajan tms. tukea, tai sitten eivät. Tämä malli aiheuttaa sen, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat pärjäävät entistä huonommin, ja samalla muun luokan opetus helposti kärsii. Eli voittajia ei tässä touhussa ole. Miksi näin sitten tehdään? Syynä on tietysti raha, halutaan säästää. Tämä säästö tulee kalliiksi, opiskelutulokset heikkenevät ja erilaisia tukitoimia tarvitaan jatkossa enemmän. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Eräs ystäväni on erityisopettaja, ja hän on kritisoinut inkluusiota kovin sanoin. Kannattaisikohan kuulla oikeita asiantuntijoita, heitä jotka tätä työtä tekevät?

Koulutyössä on muitakin ongelmia. Esimerkiksi meillä yläkoulussa ei saa alleviivata kirjoja, koska ne kierrätetään. Myöskään vihkoihin ei liiemmin kirjoiteta. Miten oppilaat sitten osaavat kaivaa tekstin seasta pääasiat ja valmistautua kokeisiin? Kun joutuu kokeisiin lukiessaan lukemaan aina koko koealueen läpi ja yrittää sisäistämään ja löytämään tärkeimmät asiat, menee lukemiseen enemmän aikaa. Lisäksi muutenkin oppimisen haasteista kärsivät joutuvat tekemään entistä enemmän työtä, ja oppimistulos voi olla heikompi. Tämä siis heikentää tuloksia, ja oppilaiden itsetuntoa. Mitä haittaa olisi siitä, että kirjat ensimmäisenä saava luokka tekee alleviivaukset ja sitten kirjoja seuraavaksi käyttävät näkevät ne alleviivaukset ja voivat niitä hyödyntää?

Koulukiusausta, tai ehkä oikeammin kouluväkivaltaa, on ollut iät ja ajat. Kiva koulu -hanke on hyvä asia, mutta sitä tunnutaan käyttävän joskus väärin: on nähty tapauksia joissa koulun rehtori kertoo että meidän koulussa ei ole kiusausta kun olemme ”kiva koulu”. Huolestuttavaa on se, että on ollut useita tapauksia joissa kouluväkivalta on ollut jo kovin vakavaa. Tällaisiin asioihin pitää puuttua poliisin ja sosiaaliviranomaisten kanssa, silloin väkivallan tekijä ehkä helpommin ymmärtää että nyt on tosi kyseessä. Pelkkä päähän silittely ja ymmärtäminen ei auta.

Kaipaan siis kouluun pelkän ymmärtämisen ja hyssyttelyn lisäksi myös selkeitä rajoja sekä kunnioitusta opettajia sekä muita oppilaita kohtaan. Jos näitä asioita ei ole kotona opetettu, pitää niiden tulla tutuksi viimeistään koulussa.