Kouluvelvollisuudesta

28.4.2021

Hallitus on viisaudessaan päättänyt, että oppivelvollisuus jatkuu 18 ikävuoteen saakka. Se, että tähdätään jokaisen nuoren saavan toiseen asteen koulutuksen, on tietysti hyvä asia. Harmi vain että tapa on väärä.

Usein tuntuu siltä että vasemmiston tapa ratkaista asiat on joko pakottaminen tai verottaminen. Ihan viimeaikaisista tapahtumista tulee mieleen hallituksen yritys ulkonaliikkumiskiellon voimaansaattamiseen, tai sitten kevään kehysriihen ainoana talouden sopeuttamistoimena verotus.

Ja nyt sitten tietysti kouluvelvollisuuden ulottaminen kahdeksaantoista ikävuoteen saakka.

Hallitus on arvioinut että koulu-uudistus maksaa vuosittain noin 120 miljoonaa euroa. Se ei tule riittämään lähellekään, veikkaan että tuplat menee jos ei enemmänkin. Ilmaiset oppikirjat, läppärit, koulukyydit ja muut menot tulevat kasvattamaan kulupottia todella paljon. Vaan eipä talous mitään, sillä uudistuksessa on paljon pahempiakin ongelmia.

Kun nuorella on lain edessä pakko käydä koulua, mitä tehdään niiden kanssa jotka eivät tähän pakkoon suostu? Tämä on hyvin pitkälti auki, luotetaan siihen että yhteiskunnan ja huoltajien paine saa kaikki kiltisti opiskelemaan. Luin opetus- ja kulttuuriministeriön sivustoa, en valitettavasti vakuuttunut siitä että homma saadaan toimimaan. Sanotaanpa siellä että mikäli oppilaan oppivelvollisuus jää hoitamatta, huoltaja voidaan määrätä sakkorangaistukseen. On aivan turha kuvitella, että lain tuoma pakko tai huoltajien sakottaminen saa kaikki kipittämään koulutietä.

Kun ajatellaan asiaa realistisesti, on valitettava tosiasia että osa nuorista syrjäytyy väistämättä. Heitä tulee pyrkiä auttamaan kaikin mahdollisin keinoin, mutta koulupakko ei ole oikea keino. Mitä heidän kanssaan tehdään? Onko kukaan edes miettinyt tätä, vai suhtaudutaanko asiaan puhtaan idealistisesti punaisin silmälasein? Ei vaikkapa huumekoukussa, alkoholikierteessä tai katujengissä oleva nuori ensimmäisenä mieti että koulu pitää hoitaa. Oli pakko tai ei.

Peruskoulun jälkeiseen toisen asteen koulutukseen pitää hakea yhteishaussa. Mitä tehdään niiden kanssa jotka eivät koulutusta hae tätä kautta? Pakotetaanko heidät valitsemaan joku vaihtoehto, vai osoitetaanko se heille valmiiksi? Ehkä kaikista tärkein asia on se, mitä tulee tapahtumaan toisen asteen koululuokissa, kun niissä osalla joukkoa ei ole minkäänlaista mielenkiintoa tai motivaatiota opiskella? Juttelin tästä erään ystäväni, kauppaoppilaitoksen opettajan kanssa. Hän odottaa kauhulla minkälaisia hulinapesiä luokat ovat jatkossa, ja mitä tapahtuu niille oppilaille joilla olisi motivaatiota opiskella, mutta opettajan aika menee metelöitsijöiden rauhoittamiseen. Sama ongelma on nähtävissä jo nyt, kun erityisoppilaat sijoitetaan kaikkien yhteisiin luokkiin.

Erittäin paljon nykyisestä koulunkäynnistä kertoo tilanne mihin tyttäreni joutui koulussa. Hän sanoi opettajalle, että on vaikea keskittyä opiskeluun kun luokassa on kovasti meteliä. Vastaus oli: ”Jos kaipaat rauhallista ympäristöä, voit mennä käytävälle lukemaan”. Täysin uskomatonta. Kenen mielestä tämä on oikein?

Vaikuttaa kovasti siltä, että suomalaisen koulutuksen arvostus maailmalla on noussut päättäjille hattuun, ja heille on tullut harhainen ajatus että kaikki mitä he tekevät, on oikein. Itsetyytyväisyys on lopun alku, sanotaan ainakin yritysmaailmassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s