Lähdin mukaan Paimion politiikkaan viime kuntavaalien aikaan, vuonna 2021. Suurimpana pontimena minulla oli mahdollisuus päästä vaikuttamaan päätöksiin sekä toimintaan – onhan asioihin vaikuttaminen helpompaa järjestelmän sisältä kuin ulkoa.

Olen tehnyt neljän vuoden aikana lukuisia aloitteita, joissa haetaan erilaisia uudistuksia kuntalaisten parhaaksi. Olen myös nostanut esiin monia epäkohtia, kuten myös antanut kehuja silloin kun niihin on aihetta. Ja niinhän sen kuuluukin olla.

Miten kehitysideoihin vastataan?

Valitettavan usein olen törmännyt siihen, että luutuneet toimintamallit halutaan pitää entisellään. Harvaa kiinnostaa lähteä mukaan asioiden kehittämiseen, kun helpompaa on vain antaa olla.

Asioita ei voida kehittää, ellei kyetä havaitsemaan puutteita vanhoissa tavoissa toimia. Tämä tuntuu olevan yksi suurimpia akilleen kantapäitä paimiolaisessa kunnallispolitiikassa. Kun osoitat jonkin kohdan mikä ei toimi, löytyy joukko joka vaatii että mitään poikkipuolista ei saa sanoa. ”Paha kello kauas kuuluu” ja niin edelleen. Kuinkahan monta kertaa tuonkin olen kuullut?

Tapani toimia on ratkaisukeskeinen. Se tarkoittaa sitä, että en vain osoita epäkohtia, vaan kerron samalla myös tavan miten asia voidaan korjata. Mutta usein tämäkin on liikaa – usein on tullut selväksi, että mitään ei saa muuttaa, mitään ei saa kehittää.

Miten tuoreimpaan aloitteeseeni vastattiin?

Tein 5.2.2025 aloitteen Paimion kuntastrategian kehittämisen ja toteuttamisen parantamisesta. Mikäli joku haluaisi keskustella asiasta, olen täysin varma että pääsisimme asiassa yhteisymmärrykseen; aloitteeni on fiksu ja toteuttamiskelpoinen.

No mitä sitten tapahtui? Facebookin keskusteluryhmässä tuli paljon positiivista palautetta, mutta myös perinteinen viesti jossa ydin oli se, että mitään ei tarvitse muuttaa – ja ymmärsin että olisi parasta kun tällaisia ei lähdetä ehdottelemaankaan. Minkäänlaista perustelua asiatasolla ei ollut: no, eihän sitä kaikkea voi vaatia.

Haluatko olla säilyttäjä vai kehittäjä?

Eri yhteisöissä ja organisaatioissa voin ihmisistä tehdä karkean jaon säilyttäjiin sekä kehittäjiin. Säilyttäjä ajattelee, että nykyiset toimintamallit on pidettävä sellaisenaan, muutosta ei tarvita. ”Mennään kuten ennenkin”. Usein säilyttäjä on henkilö, joka on ollut yhteisössä tai organisaatiossa jo pidemmän aikaa – tällöin mukavuustekijä on se, ettei kerran opittuja malleja muuteta. Ehkä kyse on siitäkin, ettei pidetä ajatuksesta että se oma vanha malli kaipaisi kohentamista.

Kehittäjä taas etsii keinoja tehostaa ja parantaa toimintaa, muutosten kautta. Kehittäjä hakee ennakkoluulottomasti ”heikkoja kohtia”, tökkii ja tutkii. Sellaisen löytäessään hän miettii miten asiaa voidaan parantaa, ja tekee siitä ehdotuksen. Tämä on se toimintamalli, jota itse arvostan eniten. Kehittäjä joutuu myös laittamaan itsensä alttiiksi ja framille, joten nahka tulee parkkiintumaan aika lailla.

Tarvitseeko Paimio kehittäjiä?

Sanotaan se taas kerran: Paimio on uppoava laiva, mikäli toimintaa ei saada kehitettyä ja muutosta aikaiseksi. Lainaa Paimiolla on nyt ennätykselliset 60,9 miljoonaa euroa, mikä tekee 5424 euroa asukasta kohti – tämä on väärällä puolella Suomen kuntien keskimääräistä velkaantumisastetta. Vuodesta 2023 velka kasvoi peräti 7,4 miljoonan euron verran. Konsernivelan määrää en tähän hätään löytänyt.

Vuosi 2025 on investoinneissa välivuosi, mutta sen jälkeen on taas tiedossa investointeja jotka valitettavasti taitavat tulla toteutetuksi velkarahalla.

Hyvänä puolena on se, että nyt Paimion kiinteistöt ovat suhteellisen hyvällä mallilla. Lisäksi meillä on erittäin mukava kaupunki asua, palvelut ovat kunnossa. Leikkipuistoja ja lenkkipolkuja riittää – ulkokuntosalit vielä lisäksi.

Mitä kehittäminen on?

Kehittäminen ei tarkoita vain säästöjä tai tehostamista. Se tarkoittaa myös toimia joilla tähdätään esimerkiksi taloustilanteen parantamiseen kasvun myötä – ensiarvoisen tärkeää meille on saada työllistäviä yrityksiä. Juuri nyt tuntuu siltä, että olemme hieman käpertyneet omaan kuoreemme, emmekä juuri näy ulkopuolelle viriilinä, elinvoimaisena kuntana johon kannattaa tulla yrittäjäksi.

Meille paikallisille tilanne näyttää toiselta, mutta ulkopuolisen silmin asiat voisivat olla paremminkin. Emme liiemmin mainosta itseämme ulkopuolelle, ja yritystontit kasvavat pusikkoa. Ja kyllä, olen ehdottanut sekä mainonnan parantamista sekä tonttien siistimistä. Kummallakin asialla saataisiin positiivista näkyvyyttä pikkurahalla.

Tässä ajatuksia kehittämisestä tällä kertaa, palataan aiheeseen tuonnempana.